Kauppalehti Optio - "Rieslingin sydänmailla"

Rieslingin sydänmailla

Joka hengittää Rheingaun ilmaa, on vapaa mies.
Parempaa syytä retkeen Reinin rannoille ja Rieslingin juurille viininystävä ei tarvitse.

Saavumme yön selässä Oestrich-Winkelin kylään keskelle Rheingaun maineikasta Riesling-viinialuetta. Kylän raitti on pelkkää viinitupaa ja majataloa, joiden seasta RB. Schönleber löytyy vain vaivoin. Totean huoneeni pikaisesti tilavaksi ja sängyn mukavaksi, minkä jälkeen uuvahdan painajaisten piinaamiin uniin (liikaa ruokaa ja viiniä - ymmärtänette yskän).´

Aamiaisella huomaan ilokseni, että majatalo on samaa nimeä kantavan viinitilan bisnes ja tarjolla olisi myös kuohuviiniä, joka seinällä roikkuvan plakaatin mukaan on kerännyt erinäisiä palkintojakin. Vaikka olen omaksunut Mae Westin sloganin "Too much of a good thing can be wonderful!" elämääni ohjaavaksi motoksi, tyydyn tuoremehuun.

Ohjelmassa on yhdelle päivälle peräti neljä viinitilaa maisteluineen - liiallinen paneutuminen aiheeseen heti aamutuimaan voisi koitua kohtalokkaaksi.

ENSIN MAANTIEDETTÄ. Laihaa kahvia hörppiessämme tutkimme valokuvataiteilija Olanderin kanssa karttaa. Rheingaun viinialue muodostuu yhtenäisestä joenpenkereestä, joka kulkee noin kolmenkymmenen kilometrin matkan itä-länsisuuntaisesti Wiesbadenista Riidesheimiin. Pohjoisessa Rheingauta rajaa Taunus-vuoristo metsineen ja etelässä Rein, jonka toiselle rannalle viinitarhat levittäytyvät. Alue on yksi Saksan pienimmistä viinintuotantoalueista; sen viljelyala on 3 200 hehtaaria.

Lunttaan Rheingaun historiaa käsiini osuneesta mainoslehtisestä. Goethe merkitsi Rheingaussa vieraillessaan (todistetusti - muuten ukon kontolle on laitettu kaikenlaista höpöä) päiväkirjaansa seuraavaa: Viinin laadukkuus riippuu paikasta, mutta myös myöhäisestä korjuusta.

Kyseiseen havaintoon tiivistyy paljon Rlieingaun historiaa. Nimenomaan Rheingaussa keksittiin myöhäisen korjuun ja Botrytis-jalohomeen siunauksellisuus viineille.

Rheingaussa kehitettiin myös korjuuajankohtaan perustuvat laatuluokitukset. Myöhäistä javalikoivaa sadonkorjuuta alueella on harjoitettu 1700-luvulta lähtien, jajo 1500-luvulla Eberbachin luostarissa tuotettiin palstaviinejä.

 

Paljon debattia on käyty siitä, missä Rieslingiä on ensimmäisen kerran viljelty - Alsacessa vai Saksassa, mutta nykyiseen loistoonsa rypäle jalostettiin Rlieingaun luostareissa. Viininviljelyn käynnistivät jo roomalaiset, mutta järjestelmällinen viljely alkoi noin tuhat vuotta sitten. Mahtipiispat Mainzissa houkuttelivat talonpoikia raivaamaan metsää viinille, ja viiniä istuttamalla lähinnä maaorjien statuksella eläneistä alustalaisista saattoi tulla vapaita.

- Joka hengittää Rheingaun ilmaa, on vapaa mies, siteraan tekstiä Olanderille, joka kysyy huolestuneesti, olenko kunnossa.

VIINI ON MAATALOUSTUOTE, jonka markkinointi on kinkkistä puuhaa. Pelkällä laadulla ci välttämättä päästä paikallista arvostusta pidemmälle. Nykyaikana viinejä myydään komealla historialla ja tarinoilla. Jos niitä ei ole, ne keksitään, sanoisi kyynikko, jollainen en kuitenkaan ole.

Schloss Vollradsin linnan tiluksilla viiniä on viljelty jo varhaiselta keskiajalta lähtien.

Tapaamme joviaalin isäntämme, viiniagentti Hans-Joachim Binzin linnan pihamaalla. Päärakennus - vai pitäisikö sitä kutsua linnaksi - on vaikuttava ilmestys ja niin on myös vallihaudan ympäröimä kivitorni, jota Greiffenclaun paronien viinidynastia asutti vielä 1600-luvun lopulla. Nyt sen eri kerroksissa on toimistoja, arvokas kirjastoja maistatuskellari.

- Linnan huoneet ovat peräisin enimmäkseen 1700-luvulta, ja rahakas sukuun naitu kreivitär Clara Matuschka-Greiffenclau, omaa sukua von Oppenheim lisäsi palatsin eteläsiipeen vielä yhden kerroksen ja parit tornit Reinille päin viestimään varakkuutta, herra Binz naurahtaa ja johdattaa sisälle.

Linnan saleja voi vuokrata erilaisiin tilaisuuksiin, mutta opastettuja kierroksia sinne ei järjestetä. Eteisaulan seinillä roikkuu muotokuvakokoelma harvinaisen pelottavan näköisiä tyyppejä.

- Sukua?

- Ei vaan tärkeitä vieraita, jotka toivat muotokuvansa lahjaksi.

HERRA BINZ KERTOO viiniparonien vallan olleen lähinnä paikallista, mutta suvun toisesta haarasta versoi vaikutusvaltaisia kirkkoruhtinaita ja poliittisesti merkittävää vallasväkeä. Vähäisemmät viiniserkut osasivat kyllä ottaa kaiken hyödyn irti sukulaisistaan. Nahalla vuoratun huoneen, joka on yksi maailman vanhimmista säilyneistä, seinillä irvistelevät suvun piispat ja vaaliruhtinaat.

-Vieraat kärrättiin tänne heti ensimmäiseksi ihailemaan suvun mahtavuutta, herra Binz virnistää.

Schloss Vollradsin viinien laatu ei viini-kirjoittajien mukaan ollut paras mahdollinen 1990-luvulla.

-Tilan viimeinen Greiffenclau, kreivi Erwein Matuschka von Greiffenclau, oli sak-salaisten viinien parhaimpia markkinamic-hiä. Hän kiersi maailmaa kehumassa maam-me viinejä, mutta häneltä ei enää riittänyt ai-kaa ja tarmoa paneutua tärkeimpään eli itse viinintekoon ja laadunvalvontaan. Kreivi syyti miljoonia rakennusten restaurointitöi-hin ja velkaantui pahasti, Binz kertoo. Taloudeliisten huolten murtama kreivi te-ki itsemurhan vuonna 1997, ja tila siirtyi pai-kallisen pankin omistukseen.

-Ensin pankki aikoi pistää rahoiksi myy-mälla tämän lomaresidenssiksi saudimiljar-doörille, jota viininviljely ei kiinnostanut lainkaan.Rheingaunviinintuottajatryhtyivät

vastarintaan ja uhkasivat vetää talletuksensa pois pankista, Jos tilan tuotanto loppuu. Nas­sauische Sparkassella ei ollut muuta mahdol-lisuutta kuin jatkaa omistajana. Nyt tilaa hoi-tavat ammatti-ihmiset ja viinien laatn on pa-rempi kuin koskaan, Binz kertoo.

KÄVELEMME LINNAN ETEEN aukeaville tarhoille köynnöksiä ihailemaan (tämä on se rituaali, jota en ihan oikeasti jaksa ymmärtä'ä - mitä katsomista niissä muka on, samanlai-sia kaikki tyynni). Edessänime kimmeltääyl-väänä Rein.

-Toisin kuin voisi luulla, viileähkö ilmas-to on eduksi viinille. Rypäleet kypsyvät hi-taasti makujaja hapokkuuttakehittäenjopa joulukuulle saakka.

Talvi on täällä lyhyt ja leuto. Rein heijastaa auringonvaloa ja tuottaa sopivasti kosteutta.

Taunus suojaa kylmältä pohjoistuulelta. Täy-dellinen ilmasto Riesling-rypäleelle. Uudessa maailmassajaylipäätäänetelämpänätuotctut rypäleet kypsyvät nopeammin. Näin ollen ne eivät kehity yhtä hapokkaiksi, monivivahtei-siksi ja mineraalisiksi kuin Rheingaussa, Binz pistelee ylistyslaulunsa, jota jokainen alueen viinintuottaja papukaijamaisesti toistaa.

-Ünko täällä luomu- tai biodynaamisia viinitiloja?

- Käsittääkseni vain muutama. Lehmän-sarvet on toistaiseksi jätetty hautaamatta, mutta Wagneria näille köynnöksille voisi kyllä kokeilla, herra Binz hörähtää.

Karkeasti ilmaistuna Rheingaun rieslingit ovat rotevampia ja luonteikkaampia kuin Moselin kevj'emmät ja hedelmäisemmätvü-nit. Ennen lounasta pistäydymme tilan viini-myymälassä maistamassa viime vuoden satoa. Vollradsin kierrekorkilla varustettu ke-säviini on virkistävän pisteliäs tuttavuus ja Vollradsin henkilökunnan erilaisista sekoi­tuksista demokraattisesti valitsema Edition 2007 Riesling yllättävän hedelmäinen. Omaan suuhuni parhaiten mukautuu kuiten­kin muhkean pyöreä, jo kehittynyt 2006 Ers-tes Gewächs.

-2006 oli superhyvä vuosi ja 2007 ehkä vieläkin parempi, herra Binz arvioi.

VIINITURISTIN KANNALTA Schloss Voll-rads on Eberbachin luostarin ja Johannisber-gin viinilinnan ohella kiintoisampia kohteita. Viini on alueen vetonaula, mutta useimmilla tiloilla on tarjottavanaan ainoastaan maiste-luhuone myymälöineen. Vollradsin pihapii­rissä palveleva ravintola on kelvollinen paik­ka myös Iounastamiseen, mutta suuria ih­meitä siltä ei kannata odottaa. Parempi vaih­toehto voisi olla ottaa eväskori matkaan, maistatusten jälkeen pullo parasta kainaloon ja mennä puutarhaan nautiskelemaan ai fres co. Kesäkuusta syyskuulle linnan pihapiirissä järjestetään konsertteja, ja tarjonta venyy klassisesta jazziin.

Rheingau on maailman vanhimpien viini-sukujen kotiseutua. Siniverisyys ei kuiten­kaan auttanut kovina aikoina 1980-luvulla, jolloin huonot vuosikerrat vaivasivat aluetta. Kaiken huipuksi lähialueilla opittiin teke­mään laadultaan parempaa ja usein edulli­sempaa viiniä kuin Rheingaussa. Monet aika­naan maailmanmaineessa paistatelleet aate-listilat noteerattiin nyt vain keskikastiin tai ne putosivat pelistä kokonaan.

Komea sukuvaakuna etiketissä ci enää riittänyt, joten fiksuimmat aatelistilat keskit­tyivät nimenomaan laadukkaampaan viiniin.

FREIHERR LANGWERTHvon Simmern'schesin (siinäpä nimi, joka jää kerralla mieleen) viinitilan valtiatar, vapaaherratar Andrea Langwerth Simmern edustaa uutta sukupolvea.

-Olen koulutukseltani ekonomi, mutta vanhan kellarimestarimme opissa olen pääs­syt perehtymään viinintekoon ja otan itse siihen myös aktiivisesti osaa, tilan omistava rouva määrittelee roolinsa.

Istumme tilan päärakennuksessa Eltvillen kylän keskustassa edessämme edellisen vuo­den sadon parhaat pullotteet. Emäntämme ko­rostaa tekevänsä selkeitä, tuoreita viinejä, jotka ilmentävät kasvupaikkojensa luonnetta.

-Haen rieslingin ihanneprofiilia - hie­nostunutta, mineraalista, luonteikasta ja ta­sapainoisen hapokasta.

Monista muista alueen tuottajista poike­ten kaikkien viinien kypsytys ja käyttäminen tapahtuu vanhoissa puutynnyreissä. Kol­menkymmenen hehtaarin viljelyalallaan tila onyksiRheingaun suurimmista yksityisomis­tuksessa olevista tiloista.

- Ilmaston lämpeneminen tuntuu vuoden 2007 sadossa. Talvi oli leuto ja loppukevät erittäin lämmin. Keskikesällä oli paikoin jopa kuumempaa kuin vuonna 2003. Näin ollen rypäleet alkoivat kypsyä Rheingaussa jo elo kuun alussa. Sadosta tuli niin määrältään kuin laadultaankin hyvä. Näyttää siltä, että Rhein-gau on niitä alueita, jotka tulevat hyötymään ilmastonmuutoksesta, rouva arvelee.

Freiherrlich Langwerth von Simmern'sches ei ole mikään varsinainen nähtä­vyys, eikä tilan valtiatar muutenkaan innostu ajatuksesta kotinurkissaan kuikuilevista amerikkalaisryhmistä. Myymälä kyllä löytyy, ja sitä on myös tarkoitus saneerata edusta­vampaan kuntoon.

Pikkulassa käydessäni valokuvataitelija Olander hoitaa hotellimaistiaisiksi pullolli­sen talon spätburgunderia (erinomaista muuten) kertomalla rouvalle naama peruslu­kemilla, ettei Takala usko, että Rheingaussa osataan tehdä pinot noiria.

PÄIVÄN KOLMAS KOHDE on yksi tunne­tuimmista viinintekijöistä Rheingaussa. Wil­helm Weilin johtama Weingut Robert Weil Kiedrichin kylässä on rankattu Saksan vii­dentoista huipputilan listalle vuosikymme netja tilan makeat predikaattiviinitkeräävät rutiininomaisesti yli yhdeksänkymmenen pisteen arvioita kansainvälisissä ja kansalli­sissa testeissä.

Weilin viineistä maksetaan huutokau­poissa pöyristyttäviä hintoja, mutta tila tuot­taa myös laadukkaita ja kukkarolle ystävälli­siä perusviinejä.

Rheingaun mittakaavassa Weil on suh­teellisin uusi tulokas. Se on perustettu vuon­na 1875. Viljelyalaa on 65 hehtaaria, joista 98 prosentilla viljellään Rieslingiä.

Tilaan omistaa japanilainen juomajätti Suntory, joka ei kuulemma puutu mitenkään tilan viinien tekoon vaan antaa pienosakkaa­na vaikuttavan suvun jatkaa parhaaksi katso­mallaan tavalla.

Robert Weil ei sekään ole varsinainen turistimagneetti, mutta tilan yhteydessä toimii silti moderniksi disainattu myymälä ja maistatus-huone, jossa meidät ottaa vastaa ylitsevuota­van ystävällinen, mitä ilmeisimmin amerikka­laisessa markkinointi-instituutissa asenteensa aksenttia myöten omaksunut pr-henkilö.

PÄLLISTELEMME PÄÄRAKENNUKSEN ta­kana nousevaa Kiedricher Gräfenberg -pals­taa, joka jo 1100-luvulla tunnettiin kreivien kukkulana, mons Rhingavina. Juuri näiltä ti­luksilta talo on pystynyt korjaamaan vuodes­ta toiseen trockenbeerenauslesejä (19 vuote­na peräkkäin). Maistamme kaikki vuoden 2007 jalohomeiset viinit trockenbeercniä lu­kuun ottamatta.

Tunnustan moukkamaisuuteni. En ole makeiden viinien suuri ystävä, ja vielä kehit­tymättömät makeat viinit, jotka ovat par­haimmillaan 8-20 vuoden päästä, ovat kuin helmiä sioille. Beercnauslese maistuu suus­sani silkalta sokerimehulta. Maistetuista kui­vista viineistä Kiedrich Gräfenberg Krstes Gewächs nousee ennalta-arvattavasti oman Tankkaukseni kärkeen. Valitettavasti se on myös niin hinnakas (32 euroa suoraan tilalta ostettuna), että kaupat jäävät tekemättä.

Maistelua, purskuttelusta puhumattakaan häiritsee seuraamme liittyvä kaunis neiti, jo­ka esitellään meille kuninkaallisena.
- Michaela Hans, Rheingauer Weinkönigin.
-Was?
-Viinikuningatar. Rheingaun viinikunin-gatar.
-Jaahas. Takala. Mikko Takala. Hauska tutustua.

KUN ESITTELYTON suoritettu ja jää mur­rettu, käy selväksi, että neiti Hans on op­paamme ja seuralaisemme illalla. Robert Weilin prhcnkilöltä kuulen, että vuodeksi kerrallaan viinikuningattareksi valittavan ty­tön tulee myös tuntea viinit - pelkkä ulkoi­nen kauneus ei riitä. Lohdullista.

Viinikuningatar istuttaa meidät työsuhde­autoonsa ja vie majataloon vaihtamaan vaat­teita. Matkalla selviää, että neiti Hans opiske­lee toista vuotta enologiaa eli viinitutkimusta kuulussa Geisenheimin tutkimuslaitoksessa. Viinikoulu on erittäin arvostettu instituutio ja osaltaan vastuussa saksalaisten viinien nyky-rencssanssista. Monet koulusta valmistuneet lähtevät ulkomaille uraa luomaan, mutta nei­ti Hans on päättänyt pysyä kotimaassa.

-Poikaystävä, jo Geisenheimista valmis­tunut, omistaa viinitilan täällä Rheingaussa, neiti Hans kertoo.

Kun kiidämme takaisin Hattenhcimin suuntaan, olemme pahasti myöhässä illalli­selta. Syy ei ole tällä kertaa meidän vaan kuusivuotiaista fyttölapsista koostuvan lau­man. Jokainen haluaa poseerata kuningattaren kanssa kuvissa ja hypistellä kruunua.
Ihanaa! Vasta kun pakolliset nimmarit on vetäisty postikortteihin, pääsemme mat­kaan.

WEINGUT BALTHASAR RESS on pitänyt pankin ja ylikansalliset juomajätit loitolla. Isän ja pojan, Stefan ja Christian Ressin perhetila kuuluu Rheingaussa lajinsa suu­rimpiin (40 hehtaaria). Viininviljelyn aloitti suvussa majatalon isäntä Balthasar Ress vuonna 1870, kun hän halusi tarjota omaa vii­niä vierailleen. Majatalo on edelleen pystys­sä. .Siellä kestitään tilan vieraita ja järjeste­tään erilaisia juhlatilaisuuksia, mutta varsi­nainen viinituotanto siirtyi 1990-luvun alus­sa Hattenhcimin keskustasta entisen viljelijä-osuuskunnan tiloihin.

Viidennen sukupolven Ress, Christian viihdyttää vanhan majatalon viinikellarissa kiinalais-amerikkalaisia vieraitaan, joita on saapunut paikalle bussilastillinen. Lyöttäy­dymme seuraan tastingin vedellessä jo viimei siään, mutta onneksi pääsemme maistamaan samoja viinejä pian myös ruoan kanssa.

Christian Ress on mainio seuramies, josta niin ikään loistavan esiintyjän mainetta kan­tava isäukko on saanut oivan kumppanin.

-Minulta kysellään jatkuvasti, onko han­kalaa johtaa tilaa yhdessä isän kanssa. En ole koskaan kapinoinut ja jo lapsena tiesin teke­väni jonain päivänä töitä isän kanssa.

Wiesbadenin ekonomi teki valmistuttu­aan kansainvälistä uraa Saksan viini-instituu­tin palveluksessa Lontoossa ja New Yorkissa. Oman yrityksen palvelukseen hän siirtyi vuosituhannen vaihteessa.

ATERIAN KULUESSA maistamme läpileik­kauksen tilan parhaimmistosta. Tilan tun­nuslausetta kantava Von Unserm on lippulaivaviini, kuiva monelta tarhalta tulevista ry­päleistä tehty sekoitus. Jälleen kerran omaan makuuni kolahtaa parhaiten Erstes Gevvächs. Ressin intensiivinen ja ryhdikäs EG tulee Ru-desheimissa sijaitsevalta tarhalta.

- Rheingaun viineillä menee tällä hetkellä todella hyvin, mutta vain jos osaa hyödyntää viime vuosina kasvanutta kiinnostusta. Mo­nelle se ei vain ole mahdollista. Pieniä tiloja on paljon, ne eivät matkusta ja markkinoi, niillä ei osata kieliä, eikä niillä ole agentteja. Kuitenkin meillä on juuri se tuote, jota kulut­tajat tällä hetkellä haluavat. Kevyt, virkistävä riesling raskaiden tammisten viinien sijaan.

»Amerikkalainen tarvitsee auktoriteetin, joka kertoo, mitä pitää ostaa. MuiLLa markkinoilla kukaan ei piittaa pisteytyksistä.
CHRISTIAN RESS

Ne viinit on tehty kellareissa, me teemme vii­nit tarhoillamme, Christian Ress sanoo.

Vastapäätä istuva amerikkalainen herra esittäytyy innokkaaksi viini retkeilijäksi ja eh­dottaa, että saksalaisten pitäisi tuottaa Side-waysin kaltainen elokuva, jossa kierrellään Rheingaun viinitiloilla. Sen jälkeen rieslingiä ei tarvitsisi markkinoida enää mitenkään.

-Ei huonompi idea, Ress kuittaa.

Amerikan markkinat ovat Rheingaun vii­neille erityisen tärkeät, ja viimeisen kymme­nen vuoden aikana vienti Yhdysvaltoihin on kolminkertaistunut. Hyvin suurta roolia Riesling-buumissa ovat esittäneet WineSpec-tator -lehti ja amerikkalaiset viinikirjailijat. Christian Ress ei kuitenkaan ole täysin tyy­tyväinen jenkkimediaan.

-Wine Spcctatorilla on liian suuri valta siksi, ettei keskiverto amerikkalainen kulut­taja luota omaan makuunsa. Hän tarvitsee auktoriteetin, joka kertoo mitä pitää ostaa. Muilla markkinoilla kukaan ei piittaa pistey­tyksistä. Ensimmäinen kysymys, jonka ame­rikkalainen asiakas meillä esittää on aina sa­ma: mitkä ovat tämän viinin pisteet?

SUOMESSA RESSIN VIINEJÄ saa ainoas­taan Siljan laivoilta ja joistakin ravintoloista.

-Markkina on pieni. Sen sijaan Norjassa ja muissa Pohjoismaissa kuivien rieslingien ky­syntä on kasvanut valtavasti. Onneksemme myös nuorempi polvi saksalaisia on kiinnos­tunut oman maan viineistä - he eivät tiedä 70-luvun häpeällisistä päivistä. Sen sijaan monet vanhat kuluttajat muistavat ja siirtyivät tuol­loin ulkomaalaisiin viineihin, Ress kertoo.

Uuden maailman viinit eivät ole Ressin mukaan saaneet Saksassa samanlaista jalan­sijaa kuin muualla.

-Monet kollegat ovat olleet huolissaan Yhdysvaltain löyhästä viinilainsäädännostä ja kilpailuedusta, jonka se heille antaa. Mi­nua se ei huoleta. Valistuneet kuluttajat otta­vat selvää asioista ja valitsevat teollisesti tuo­tetun viinin sijaan käsityönä syntyneen eu­rooppalaisen. Ajattele vaikkapa saksalaista olutta. Se on megabrändi. Kaikki tietävät, et­tä oluen valmistukseen ei saa käyttää lisäai­neita ja tuotanto on tarkasti valvottua. Sama juttu viinin kanssa. Meidän vain pitää pystyä kertomaan se kuluttajille, Ress luennoi.

Ress sanoo olevansa kiinnostunut luomu­tuotannosta, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista.

- Ilmasto asettaa rajoituksensa. Luomutuo-tetusta viinistä tulisi liian kallista, eivätkä ku­luttajat ole valmiita maksamaan siitä. Toisaalta ruoan suhteen muutos on jo tapahtumassa, miksei siis tulevaisuudessa viinienkin osalta.

HETI P NOUSTUANI utelen Ressiltä epäkohteliaasti, onko Hattenhcimissa mitään mainitsemisen arvoisia ravintoloita, joissa voisi nauttia vielä jotakin pientä suu­palaa ja kenties yömyssyn. Saan kaksi osoi­tetta, joita jalkaudumme etsimään oppaa­namme vii niku ningatar Hans.

Adlervvirtschaftin ovi on lukossa ja kyltti kertoo, että ravintolassa vedetään kesäaikaan rokulia tiistaista torstaihin. Zum Teufel! Oli­si ollut velmua katsastaa tämä Bocusen ja Michel Guerardin opissa kouliintuneen Franz Kellerin kuppila. Kölnissä kokilla oli 90-luvun alussa oma kahdella Michelin-täh-dellä noteerattu ravintola, mutta kyllästytty-ään fine dining -piperryksiin Keller muutti takaisin kotiseudulleen tekemään herkullista perinneruokaa. Ressin mukaan ei ole tava­tonta, että Adlcrwirtschaftin salissa törmää possun perässä viilettävään omistajaan. Muutenkin meininki on kuulemma reiman-laista ja hinnatkin kohdallaan.

Onneksi Zum Krug naapurissa palvelee mattimyöhäisiä. Rustiikisti (niin kuin kaikki muutkin) sisustettu vi in itupa-ravintola-ma­jatalo lienee koko Rheingaun paras paikka alueen viinitarjontaan perehtymiseen. Viini­listalta löytyy reippaat kuusisataa erilaista viiniä, ja niitä voi myös ostaa mukaan. Tut­kimme listaa innosta hihkuen ja tilaamme lo­pulta oluet. Rajansa kaikella.